Äidinmaidosta potkua elämään..
Heipä hei kaikki alateitse tai kummun läpi tulleet ystäväiseni.. Tuossa taannoin oma rakas äitini pyysi kirjoittamaan jotakin mikä olisi ikäänkuin kunnianosoitus hänelle ja hänen tekemälleen suurelle kasvatustyölle.. Katsoinkin siis parhaaksi naputella tekstiä nyt, kun töllöttimessäkin alkoi pyöriä sarja nimeltä äitien sota, jossa muutama äiti per jakso tutkailevat toistensa arkea ja arvioivat ohjelman lopuksi, että kuka sitä pienokaisen pehvaa parhaiten puhtaaksi jynssyttää.. Kaikenmoista kouhotusta sitä on omaankin elämisen varrelle osunut ja yllättävän vähillä ikääntymisen merkeillä oma mamini on selvinnyt, vaikka oman melskaamisen perään on melskannut 5 nuorempaa sisarustakin.. Ja ne pienet rypyt otsalla ja kohjut säärissä on varmasti ihan ylpeää kannettavaa, vallankin kun meistä puun hedelmistä on kasvanut suhteellisen mallikelpoisia kansalaisia.. Eihän sitä aina ole elo varmastikaan ole ollut ruusuista tai ainakin varressa on ollut piikkejä, mutta ikinä ei ole tarvinnut ilman vaatteita kulkea tai nälissään olla.. Tosin edelleen oman ja äitini väliseltä elämän polulta on jäänyt askarruttamaan pari kysymystä, joita en ole viitsinyt vain ilmaan heittää.. Ensimmäinen niistä on, että miten kummassa makkarakastike saadaan niinkin oranssiksi ilman, että maku kärsii tai ketsupin maku pyrkii läpi ja toiseksi miten sellaisia sämpylöitä leivotaan, että tuoreena ne on maailman suurinta herkkua, mutta jo seuraavana päivänä suomen armeija tilaa niitä tykin kuuliksi.. Kuitenkin tällä viikolla äidin helmoissa pyörähtäneenä, sain taasen henkisen hyvinvoinnin lisäksi vatsallista hyvinvointia itse tehdyn hiivaleivän muodossa.. Alkaakohan hänestä tulla pikkuhiljaa kuitenkin vähän mummo, vaikkei vielä harjoituksia pidemmälle ole suvun jatkuminen meillä tenavilla mennyt.. Paljon suuria elämän ohjeita olen saanut kuulostella ja neuvoja, ja ehkä joskus olisi niistä voinut ottaa onkeensakin ihan tosissaan, mutta kai se jotain on opittava itsekin kohjuttoman kantapään kautta.. Side on kuitenkin äityliin iso ja kaiketi se juontaakin juurensa jo siihen, että syntymäpäivänäni minua imukupilla irti kiskottiin jalkovälistä, ja kai siihen liittyy jotenkin sitten tämä villi kausikin taannoin, jossa minua ei imukupillakaan olisi vedetty pois jalkovälistä tosin ei äidin.. Lisäksi imetys ei kaikkien nykysääntöjen mukaan ollut aivan määrämittaista, vaan pullolla jatkettiin mitä kannut eivät jaksaneet nälkääni tyydyttää, joten ehkäpä siksi pullo ajoittain huulita löytyy nykyäänkin ja tissit kiinnostaa.. Mutta pois levottomuudet tällaisesta tekstistä ja ehkä asiasta alkaa olla naputeltu tarpeen verran, ettei vaan pääse mutsi ylpistymään liikoja, vaan malttaa vieläkin petrata sämpylöiden kanssa ja onhan sieltä perässä vielä muutama loppuun kasvatettavakin.. Palaan kuitenkin vielä tuohon alkaneeseen tv formaattiin ja nidon siihen oman äitini mukaan.. Sillä mitä avausjaksoa sivusta seurailin löytyi eräältä naiselta suht hurjasti kirurgin remontoimaa vartaloa.. Vaikka isäni aina isotissisistä blondeista välillä vitsillä hehkuttikin olen aivan tyytyväinen, että äitini on sellainen äiti ja nainen kuin on.. Ja erittäin tyytyväinen siitä, että sain äidinmaidon tissistä ja D-vitamiinin lasten kupista, enkä maitoa suoraan silikonisesta D-kupista… ♡Äiti♡
